oppisopimuksella luolamieheksi....

Ajelimme koirien kans lauantaina Laukaaseen missä porilaistunut keskisuomalainen Erno ja porilainen Mikko ottivat ystävällisesti meijjät keltanokat oppiinsa tutustumaan luolapyynnin ihmeelliseen maailmaan. Aluksi mietittiin, että saas nähä miten parsonien käy, mutta nehän toimivat varsin mainiosti ja vieläpä ensikertalaisina. Päivän saldo 6 supia! Päivän aikana ehdittiin koluta louhikoita ja matalia maapesiä, ja välillä tehtiin jopa pakoputkiremonttia, mutta varikollahan ei näillä kankkusten mailla kauaa aikaa tuhlata...

Pyynti meidän koirilla toimi niinkin hyvin, että mahtaako se tosiaan noin helppoa ollakaan...!? Mukava oli seurata miten homma toimii kun kokeneet luolamiehet tietävät mitä tekevät. Uhmalta saatiin ensiksi pienestä pesästä kiven alta ensimmäinen supi. Åskua kokeiltiin samaan pesään jossa oli sopivasti luonnollinen ahdinko. Åskun ei tarvinnu tosin perille asti mennä, sillä toinen supi oli jo ovella vastassa, jolloin Åsku kävi heti reveleihin kiinni. Tästä todettiin Åskunkin kipinän heränneen ja suunnattiin seuraavalle kohteelle, joka olikin melkonen kivimäki! Sieltä Åskulla saatiin melko helposti kaksi supia. Koiran työskentely louhikossa oli mukavaa seurattavaa. Välillä tarkistettiin myös tyhjiä pesiä, joten siitäkin hommasta harjoitusta kertyi. Uhmalle saatiin vielä matalasta maapesästä kaksi supia. Suurempiin kaivuuhommiin ei näissä kohteissa tarvinnut tällä kertaa alkaa.


Uhmaa ei luonnon ahdinkokaan ahdista


Ensimmäiset supit kiven alta

Åskun ensimmäinen saalis louhikosta

Louhikon tyhjentäjät. Mitä sinne laajalle alueelle vielä jäikään, mutta nämä ainakin saatiin.

Hiekkapesä, syvimmillään 1,2m. Uhma ihmettelee kun saalis katosi nenän edestä ylös..


Kerrassaan mukava ja erittäin hyödyllinen päivä meille. Kohteliaat miehet taisivat tarjota vain helppoja ja varmoja pesiä koluttaviksi, kun pahempiin kaivuuhommiin ei tarvinnut alkaa. Mukava oli nähdä, että ne tosiaankin toimii nuo parsonit :) Ja jonkinlaisen kipinän tähän metsästyksen muotoon se iski myös meihin, joten ensi kertaa odotellessa.

Kiitos Erno ja Mikko!



P.s. varustelistaan voi lisätä myös kuulosuojaimet... Uhma nimittäin piti sellasen metelin, kun se otettiin kesken pois työnsä äärestä ja annettiin Åskun kokeilla vuorostaan pesään menoa... :)

parsonrussellinnoutajat

Kalajoella ollessa kierreltiin parina päivänä lintuvesiä, lähinnä haavakoita etsien ja kahlaajarantoja kiikaroiden. Meillä ei sorsastuksesta olla niin kovin kiinnostuttu. Metsästysmuodoista kanalinnustus on tutuinta, mutta ei sekään enää ilman pystykorvaa ja huonojen kanalintukantojen aikaan ole niin mielekästä. Harrastin aikoinaan myös pystykorvani kanssa haavakoiden etsintää, joskus hyvinkin tuloksin aloituspäivän jälkeen. Tällä reissulla haavakoita ei juuri löytynyt, mikä on toki hyvä asia, mutta pääsivät koirat sentään kokeilemaan noutoa tavilla.





Uhmalta nouto sujuu mallikkaasti

Åskulta vähän nihkeämmin "pthyi"

Ennen "metsästyskauden" aloitusta tein koirille ns. huomiovaljaat, kun ne niin matalina tuolla rantaluhdilla poukkoilevat niin on hyvä olla vähän havaittavampi. Ja samalla ovat jatkossa sellaset "työtamineet", jotka päällä ollaan oikeasti mukamas jotain tärkeää tekemässä... Valjaisiin tarvitaan reppuremmiä (löytyy monen levyistä), verkonlippukangasta ja heijastinnauhaa sekä vanhoja vyön solkia. Materiaalikulut näihin valjaisiin teki noin 5€ / valjas. Ja toki tarvitaan myös hyvä ompelukone, ja äidilläni on onneksi sellainen teollisuus -malli.



Testataan uusia huomiovaljaita, Uhmalle joutui vähän tuunaamaan lisää...

Joku oli jättänyt kuvatukset passipaikalleen, ja Uhman piti tietysti käydä sellaista lähemmin tutkimassa...

tavi on parsonille sopivan kokoinen saalis

kahlaajien muuton parhainta aikaa rannoilla




Sen verran tais olla lintuvesien kiertely ja rantaluhdilla ramppaaminen rankkaa, että nyt makaa jaloissa tietsikkapöydän alla kaksi kuorsaavaa parsonia, jotka ei edes ruokakupin kilahdukseen havahdu...!