Suunniteltu parsonien yhteislenkki tyrehtyi osallistujien puutteeseen, mutta onhan meillä parsonit, joten eikun lenkille ja sienikori mukaan. Oli mahtava aurinkoinen syyspäivä ja melko lämmintäkin.
Viime viikkoina on ollut liikkeellä runsaasti taigauunilintuja (Phylloscopus inornatus) eli tuttavien kesken "inoja". Näistä itäisistä vierailijoista on havaintoja vähän sieltä sun täältä ja olen odotellut inoa meidänkin pihapuskiin. Uhman mejäharjoittelun lomassa sitten sellaisen viimein kuulinkin hippiäisparven mukana pyörivän tässä lähimetsässä.
Aamupäivällä harjoittelimme mejäilyä; Uhma suoritti lyhyen jäljen aluksi hienosti, mutta teki lopussa hukan. Åsku suoriutui hienosti katkojäljestään ja olisi kai jo valmis kokeisiin, jos sellaisiin joskus ensi vuonna päästäisiin. Åsku ja Timo on harjoitelleet noin kerran viikossa jäljestystä ja kovin lupaavalta vaikuttaa Åskun työskentely. Muutenkin se maastossa paljon enemmän käyttää nokkaansa ja tutkii, kun taas Uhma touhottaa ja riekkuu ympärillä. Uhmalla ei ole oikein keskittymiskykyä moiseen, ehkä se ei ole vielä täysin hoksannut homman juonta...
..jostain syystä kuvissa Uhmalla on aina suu auki, ja Åskulla aina korvat pystyssä..!!
1 kommentti:
Kaunis kuva tuo viimeinen :) Olisi kyllä ollut kiva päästä mejäilemään varjakan maastoihin. Mutta ehkä joskus toiste sitten! Hyvää syksyn jatkoa!
Lähetä kommentti